J: Oon viime aikoin kelannu paljo, et mitä haluun elämästäni. Haluunko jäädä Suomee? Haluunko kivan talon ja ison perheen? Mitä aijon tehä työkseni? Tottakai alkas pikkuhiljaa olla tärkeetä tietää, et mitä oikeesti haluu. Itelläniki ois vuoden pääst yhteishaku eessä, mut en tiiä et minne hakisin.
Istuin eilen iltaa naapuris Sarin kaa ja pitkän keskustelun tuloksen tajusin (taas kerran), et mä oon viel nuori ja mul on koko elämä eessä! Ei mun tarvi tietää et mitä haluun. Voin hakee jonneki mikä kuulostaa kivalt ja vaihtaa linjaa jos ei kiinnostakkaa. Miks tää elämä pitäis ottaa niin vakavast.
Oon aina ollu sellanen ihminen, joka haluu nauttii elämäst ja olla oman elämänsä herra (tai rouva). Mä oon aina elänyki sillä periaatteel, mut jotenki oon rajottanu mun kokemisen halua. Mut nyt tajusin, et mun on pakko alkaa elää oikeesti täysillä. En voi vaa ajatella, et no kyl mä sit ku lähen menee kotoonta... Mut ehinkö mä enää sillon? Nyt mä oon viel nuori ja vapaa, mikä pidättelee mua!?
Elämä on lyhyt ja nuoruus on sitäki lyhyempi. Nuorena pitää mennä sata lasis ja kokee maailmaa ja sit ku aika koittaa ja haluu rauhottuu ni on aika perustaa perhe.
En tehny tälle vuodelle yhtää uudenvuoden lupaust, joten aattelin, et vaikka vuoden vaihteest on jo paljo aikaa ni voin silti tehä yhen lupauksen: Mä alan täst lähtien oikeesti elämää mun elämää!
Just do what YOU want, don't live to please others! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti